#20 Kaltsun kahvit -podcast: Koronasta, mistäs muusta

person in green hoodie and blue denim jeans sitting on brown wooden chair Photo by cottonbro on Pexels.com

Tällä kertaa kaltsun kahveilla nuorisotyönohjaajat Kirsi ja Sapa sekä isosnen Sofia. Puhutaan ajankohtaisesta asiasta eli koronasta. Miten poikkeusaika näkyy arjessa? Ja voiko tästä löytää myös jotain hyvää?

Ulkopaikkakuntalaisena Raumalla

Kirsi: Puhutaanpa päivän polttavimmasta asiasta eli koronasta tai ennen kuin mennään koronaan, niin mun piti kysyä, että mitä Sapa kuuluu? Ensimmäiset kosketukset Raumaan, mitä tykkäät?

Sapa: No mulle kuuluu hyvää, kiitos kysymästä. Mä oon itseasiassa aika vähän vasta tutustunut Raumaan. Mutta missä tahansa liikkuu, kyllä murre pomppaa heti esiin. 

Kirsi: Se on kyllä. Sä et oo ihan niin kaukaa tullut kuin mä, tuolta Itä-Suomesta. Se on vielä suurempi hyppäys siitä semmoisesta oikein leveästä kielestä sellaiseen tosi nopeeseen. 

Sapa: Joo, muutaman kerran on täytynyt pyytää ihmisiä toistamaan asiansa, koska en ole ihan ymmärtänyt ekalla kerralla. Mutta joo, kielet on mielenkiintoisia tai varsinkin murteet. 

Miten korona on vaikuttanut meihin? 

 Kirsi: Puhutaan tästä poikkeus tilanteesta eli korona-ajasta. Sofia sä saat kunnian aloittaa. Miten tämä korona-aika on sinuun vaikuttanut, mitä muutoksia se on tuonut sun elämään?

Sofia: No ensinnäkin ei oo koulua. Tai no on koulua, mutta niinku ei pääse kouluun eli etäopetuksena käydään tunteja. Aluksi oli vähän vaikeeta, mutta kyllä se nyt sujuu ja ei se oo niin paha. Sit ei nää kavereita, koska monella on silleen, että vanhemmat ei anna nähdä. Tai sitten ei vaan ite uskalla, mikä on ihan fiksua, tottakai! Sitten ei oo isostoimintaa ja sitä sellasta viikoittaista kaltsulla käyntiä. Teatteri on tauolla ja meidän ensi-ilta siirtyi huhtikuusta elokuulle. Kotona tulee oltua aika paljon.

Useimmat opettajat käyttää pedanettiä. Ne laittaa sinne tehtävät ja sit on näitä zoom-tunteja. Mulla oli tänään ruotsin tunti, niin siinä koko tunnin opettaja opetti sillain että me nähtiin koko ajan mitä hän teki. Sitten hän kerto läksyt ja laittoi ne vielä erikseen sinne pedanettiin. Samalla tavalla on toi keramiikka kurssi. Siinä on pakko käyttää videoyhteyttä, että me nähdään mitä meidän kuuluu tehdä.

Kirsi: Miten voi käydä keramiikkakurssin etänä? Mistä te saatte ne materiaalit?

Sofia: Me siis haetaan koulusta. Varattiin aika, jokaiselle oma 10 minuuttia. Onhan se vähän tyhmää, kun olisin halunnut käydä sen kurssin koulussa.

Kirsi: Kuulostaa hienolta. Keramiikkakurssi etänä. Sillain kai se onnistuu, jos pystyy hakemaan tarvikkeet kotiin. Mietin vaan, että eihän mulla oo kotona mitään savimöykkyjä tai työkaluja. Että pitääkin mennä pellolta hakemaan savea. Teemu ihmettelee, että mitä mä teen. Teen meille astioita näistä.

Miten korona-aika on vaikuttanut suhun Sapa?

Sapa: Lähinnä se on sitä turvavälin pitämistä ja etätöitä. Sen lisäksi sitten vain puheluyhteyksiä vaikka isovanhempiin ja kavereihin.

”Välillä tuntuu hieman yksinäiseltä. Varmasti moni pystyy tähän samaistumaan, että tulee niitä hetkiä kun kaipaa jotakuta.”

Sapa

Enemmän aikaa ja uusia taitoja

Sapa: Mutta toisaalta normaali arjessa se arjen pyöritys saattaa olla niin hurjalla vauhdilla etenevää, että siinä ei kerkiä pysähtymään ja ajattelemaan. Mä oon huomannut, että tämä on ollut sellainen hetki kun on sitten ymmärtänyt niitä asioita, mitä omassa elämässä on ja mitä jää kaipaamaan.

Sapa: Oon vähän rauhallisemmin päässyt mukaan. On ollut enemmän aikaa tässä pikku hiljaa opetella. Mutta sitten toisaalta on niin paljon enemmän opeteltavaa. En olisi opiskeluaikoina uskonut, että yksin omassa asunnossani kuvaan itseäni leikkimässä laululeikkiä. Näin tämän työn vähän erilaisena, mutta onhan tämäkin ihan hauskaa.

 Kirsi: Mä olen tehnyt tätä työtä kymmenen vuotta ja itse olen ihan uudessa tilanteessa. Tämä on vaatinut sellaista aivojen nyrjäytystä, jotenkin kaikki ne uudet ohjelmat ja editoinnit.

Toisaalta aika hauskaa, kun pääsee testaamaan itseään ja näkemään, mihin kaikkeen muuhunkin itsestä on.”

Sapa

Kirsi: Olen kiitollinen siitä, että on niin paljon uutta opeteltavaa ja on koko ajan jotain päänvaivaa, sekä töiden että maalle muuttamisen takia. Niin ei tavallaan ole aikaa murehtia sitä, että ei näe läheisiä. Täyttää sitä tyhjiötä, tekee jotain koko ajan, ettei se kaipaus tuntuisi niin pahalta.

Sapa: Ehkä tää on tuonut myös jotain hyvää ja erilaista. Itse jää miettimään, että mitähän tästä poikkeusajasta sitten jää olemaan. Löytääkö itsestään uusia puolia ja kehittyykö uusia tapoja, mitä haluaakin ylläpitää sitten kun tästä palataan normaaliin arkeen.

Kirsi: Toisaalta vaakakupin hyvällä puolella tuntuu olevan se, että ihmiset vähän rauhoittuu. Viettää enemmän aikaa lähiperheen kanssa. Pakotetusti joutuu vähän miettimään sitä, mikä on tärkeintä elämässä ja mitä haluaa säilyttää ja varjella. Varjopuolena on se, että on ihmisiä joiden koti ei ole se kaikkein turvallisin paikka. Tärkeätä, että pysytään kotona, mutta kaikille se ei ole mahdollista.

Sofia: Äidin kanssa ollaan pohdittu, kun ajan nyt ajokorttia, niin on rauhallisempaa opetella ajamaan autoa. Muutan myös ensi viikolla omaan kotiin, niin saa rauhassa tehdä muuttoa. Ja jotenkin tullut liikuttua enemmän. On tullut oltua ulkonakin tosi paljon.

Sapa: Tällä hetkellä suurin osa töistä pitäisi hoitaa tietokoneella tai kännykällä, niin onhan se myös mahdollisuus tulevaisuudessa. Nyt kun me opitaan niitä sometaitoja, videonmuokkausta, etäpalaverihommia, niin niistä voi jäädä käyttöön jotain. On ollut hauska nähdä, kun harrastan partiota, että kuinka paljon eri puolilta Suomea on tullut kaikkea materiaalia ja näkyvyyttä partiolle enemmän. Koko ajan löytyy uusia ideoita, mitä askarrella. Tykkään myös esimerkiksi luonnossa liikkumisesta ja on ollut paljon enemmän aikaa mennä metsään tai vaan tavalliselle kävelylenkille.

Sapa: On myös tärkeätä, että somessa voi hengailla tuttujen tyyppien kanssa. Olishan se kiva, että jatkuis semmoinen somessa toisten tapaaminen jollain tavalla.

Miten selviytyä poikkeusajasta?

Kirsi: Mitkä on teidän parhaat vinkit tässä ajassa elämiseen? Miten saa pidettyä pään kuosissa, kropan kuosissa ja miten voida hyvin?

Sapa: Vaikka se arki saattaa olla häilyvä käsite osalle tällä hetkellä, mutta jotenkin se päivinä jakaminen tiettyihin osiin. Jos sä olet koulussa ja vaikka etäluennolla tai teet niitä wilmasta kaivettuja läksyjä, niin älä ota sitä puhelinta siihen hetkeen. Välitunti erikseen, jolloin kysyt kavereilta, että miten meni. Tai sitten jos joku harrastus, mitä voi harrastaa somen kautta, niin ei sun tarvitse sitä joka kerta postata sun instastooriin. Esimerkiksi, laitan nyt tätä ruokaa ja syön sen, enkä tarvitse siihen kännykkää.

Kirsi: Multitasking oli tämmöinen kuuma sana aikaisemmin, mutta sehän on ihan täyttä hölynpölyä. Sehän on täysi mahdottomuus, että teet samaan aikaan useampaa asiaa. Muuta kun siis hengität, kävelet ja puhut. Joku aika sitten kuulin uutisesta, kun monotasking. Haastaa itsensä tekemään yhtä asiaa kerrallaan. Olisi yksi asia, sä teet voileivän. Eikä miljoonaa asiaa siinä vierellä, mitä sä samalla teet. Voisi haastaa itsensä tekemään yhden asian kerrallaan.

Sapa: Niinkuin sanoit, että saattaa olla monta niitä ruutuja, että kun katsoo televisiosta sarjaa minkä halusit katsoa, niin miksi on se kännykkä kädessä ja kuitenkin seuraat instagramia ja facebookkia.

”Jos on jo kehittynyt joku tapa, niin kuinka vaikeata siitä on päästä irti. Kun huomaat, että tämä ei ole hyvä tapa, niin se itsensä kouluttaminen on pakko aloittaa heti.”

Sapa

Sapa: Tässäkin täytyy muistaa se, että se ei saa olla rangaistus. Jollekin se voi olla niin tärkeä, että saa esimerkiksi kertoa muille siitä, mitä tekee. Ei saa rangaista myöskään itseään kaikilla niillä pahoilla tavoilla tai että niistä pitäisi päästä eroon. Täytyy jokaisen löytää omalla kohdallaan se kultainen keskitie.

Kirsi: Pitää löytää semmoinen tasapaino siinä elämässä. Yleensä ne kaikki äärihommat on niin kun vähän liikaa.

Sofia: Korona-aika on myös opettanut löytämään sitä keskitietä. Semmoinen tasapaino elämässä on tärkeää, mutta vaikea saavuttaa. Nykyaikana varsinkin kun joka suunnasta revitään ja vaaditaan kaikkea.

Emmä tiedä mitä vinkkejä, mutta se just mitä Sapa sano. Vähän semmonen päivärytmin laittaminen. Laittaa aamuun tiettyyn aikaan herätyksen. Tekee jotakin. On aikataulu vaikka kolmeen saakka päivällä ja siitä eteenpäin on vapaampaa. Se mitä mä oon tehnyt, että jos on olo, että hirveästi tekemättömiä hommia, mut sit tietoisesti on tekemättä niitä joskus. Koska se, että jos kokoajan murehtii, niin ei se ainakaan auta sitä. Säännöllinen ruokarytmi on aika hyvä, ettei tuu syötyä liikaa herkkuja tai ei tuu liian pitkiä välejä.

Kirsi: Oon itse huomannut sen, että ruokailujen välit voi mennä liian pitkäksi ja sit päivän kokonaisruokamäärä jää vajaaksi.

Sofia: Siitä tulee ärsyyntynyt olo. Helposti alkaa särkemään päätä tai tulee muuten huono olo.

”Pitää itsestään huolta ja koittaa syödä tarpeeksi ja tarpeeksi usein ja koittaa edes vähän liikkua. Vaikkei ois koronakaan, se on silti ihan fiksua.”

Sofia

Kirsi: Eevan kanssa puhuttiin muutama viikko sitten jaksamisesta poikkeusoloissa, miten välttää mökkihöperyys. Rutiinien säilyttäminen. Tällaiset normirutiinit, vaikka oiskin vaan zoomissa tai teamsissa. Itselle tulee kuitenkin normaalimpi olo, kun on kammannut tukan ja pessyt naaman ja laittanut vaikka ripsiväriä. Myös ulkoilee saadakseen D-vitamiinia. Ulkoilu on parasta, mitä voi tehdä, edes vaikka vartin.

Miten saada aika kulumaan kotona?

Kirsi: Voin haastaa ihmisiä lukemaan kirjoja. Ne kirjat mitkä on kirjahyllyssä lukematta. Tai se voi olla joku vanha lemppari. Samalla se on tietynlaista sivistystä ja kielen kehittämistä kun lukee. Toisaalta taas ruokkii mielikuvitusta ja pääsee ihan toiseen maailmaan.

Sapa: Mä tykkään leipoa, mutta sille ei löydy arjesta aikaa. Yleensä sitten viikonloppuisin leipoo. Jos on mahdollista, niin leivo vaikka joka keskiviikkoilta. Helppoja reseptejä on paljon olemassa. Toinen semmoinen aika hyvä on hyötykasvien istuttaminen. Nyt ois hyvä aika pikkuhiljaa kylvää ja katsella kun ne kasvaa tässä kesällä.

Sofia: Mä tykkään piirtää ja sille on löytynyt enemmän aikaa. Iltaisin, kun on pimeetä, voi laittaa kynttilöitä palamaan ja laittaa jotain kivaa musiikkia. On siinä hetkessä. Se on hyvin rauhoittavaa. Antaa ajatusten mennä miten sattuu. Se on vähän kuin itsetutkiskelua. Hetki päivästä kun miettii itseään ja miettii elämää. Mutta ei liian syvällisesti, koska se voi alkaa ahdistaa. Ajattelee vaikka, mitä on tänään tehnyt ja mitä voi tehdä huomenna. Kuitenkin on siinä hetkessä ja ottaa vaikka maaleja ja sutii vaan menemään jotain, mitä tulee mieleen.

Kirsi: On hyvä aika opetella uusia taitoja tai herättää henkiin vanhoja taitoja. Youtubehan on pullollaan kaikkia tutoriaaleja, mitä kaikkea voi tehdä.

Sofia: Jos on ollut tosi paljon poissa kotoa, rampannut kaikkialla, niin onhan tämä hyvää aikaa. Monet on lemmikin kanssa tai laatuaikaa perheen kanssa. Välillä ottaa hermoon, kun on vaan samojen ihmisten kanssa, mutta on yhteisiä hetkiä kuitenkin.

Sapa: Ehkä sitä tärkeämpää on sitten se, että ottaa sitä omaa aikaa, varsinkin jos on perheen kanssa sillain, että teitä asuu monta samassa talossa. On oikeus ottaa sitä omaa aikaa myös jossain välissä.

Sapa: Nythän on paljon hyvää laadukasta sisältöä myös seurakunnan sivuilla. Paljon löytyy myös muita, jotka tekevät tähän aikaan sopivaa materiaalia kuunneltavaksi tai katsottavaksi.

Kirsi: Ihana kun viime viikolla meillä oli se haaste, että joka päivä soittaa jollekin kaverilleen tai tutulleen. Se on tosi ihanaa ja tosi tärkeää. Sitä vois jatkaa tälläkin viikolla ja tästä eteenpäin. 

Sofia: Ja monet miettivät, että uskaltaako nyt hakea apua, kun ovat keksineet, että ovat niin kuin taakkoja, kun on tämmöinen aika. Muistaa, että aina saa apua jos sitä hakee.

“On paikkoja mistä saa kuuntelijan aina: älä jää yksin.” 

Kirsi