#22 Kaltsun kahvit -podcast: Yhteiskuntavastuusta

ground group growth hands Photo by Pixabay on Pexels.com

Nuorempia sukupolvia syytetään välillä pullamössösukupolvesta, joka ei kanna vastuutaan Suomesta ja maailmasta. Päätimme haastaa tämän väitteen. Keskustelemassa tässä podcast jaksossa nuoret Aino ja Emma sekä nuorisotyönohjaaja Sanna ja pastori Lotta.

Millaista Suomea haluamme rakentaa?

Sanna: Tervetuloa! Kaltsun kahvit on taas suodatettu. Meillä on tänään aiheena yhteiskuntavastuu, eli puhutaan vähän siitä, millaista Suomea haluamme olla rakentamassa?

Aino: Turvallista ja kaikilla olis hyvä olla.

Emma: Tasapuolista. Ei laiteta ihmisiä erilaisiin ryhmiin ja ryhmiä toisten ryhmien yläpuolelle. Esimerkiksi tummaihoisia, köyhiä ja eri uskontoja.

Lotta: On paljon sellaista puhetta ja toimintaa, että ollaan kiinnostuneita aina itsestä ja mitä saan, mutta myös siitä että mitä se oma joukko saa. Eikä olla valmiita ajattelemaan, että mitä se kokonaisuus on, että se olisi kaikille tasapuolisesti hyvä.

Aino: Olen miettinyt, jos hankin joskus omia lapsia, niin haluan että niillä olis hyvä elämä ja niiden lapsilla olisi hyvä elämä.

Vanhempi ja uudempi sukupolvi

Emma: Aina tulee esiin jostain niitä pointteja, että Kiina saastuttaa kolme kertaa enemmän kuin Suomi. Mutta Suomikin saastuttaa ja me ei voida vaikuttaa siihen mitä Kiinassa tehdään, mutta meidän pitää silti tehdä meidän osa täällä.

Lotta: Oon miettiny sitä, että kuinka paljon se vaikuttaa myös siihen halukkuuteen tehdä, että koko ajan syyllistetään, että kun te ette tee. Se rupeaa ärsyttämään, ja siitä joko ihminen sisuuntuu ja rupeaa tekemään entistä enemmän, tai sitten ajattelee että ”no mitä turhia tässä mitään tehdä.” Aina syytetään kuitenkin.

Aino: välillä miettii, että mitä isovanhemmat ajattelee. Ne ei päässy opiskelemaan ja niillä on ollut se lapsuus ja nuoruus niin erilaista. Ne on tehneet tosi tosi tosi paljon töitä enemmän kuin me. Ja nyt ne ajattelee, että me ollaan laiskoja. Ollaanko me laiskoja?

Sanna: Kyllähän vanhempi sukupolvi on tehnyt valtavan kovaa työtä, että kyllä me paljon enemmän nautiskellaan elämästä. Eikä se ole paha, ja saahan täällä nauttia, mutta mietin että ehkä meillä menee välillä överiksi se nautiskelu.

Emma: Jos me elättäisi nyt samanlaista aikaa kun meidän isovanhemmat eli, niin me elättäis varmasti samantyylisesti, eli tehtäisiin töitä paljon enemmän. Ainakin uskon että he ymmärtävät sen, että maailma ei ole enää samanlainen.

Sanna: Entis aikaan tehtiin niin paljon fyysisempää työtä, että ihmiset oli hyvässä kunnossa. Tänä päivänä työelämässä on ihan toisenlaisia asioita. Kyllähän nykyään työelämässä ja opiskelussa on uupumustakin paljon enemmän mitä entisaikaan. Että ei voi sanoo että me päästään helpommalla verrattuna heihin.

Lotta: Mietin myös, että varsinkin sodan ajan eläneet sukupolvet ja sen jälkeen jälleenrakennusvuodet eläneet ihmiset, että lähtikö se yhteiskuntavastuu ja Suomen rakentaminen heistä itsestään. Vai oliko kyse kuitenkin vain siitä, että tilanne oli silloin erilainen. Oli vain pakko hoitaa tilanne ja sitten se hoidettiin.

Iso muutos lähtee pienistä teoista

Sanna: Tosi upeaa nähdä miten paljon on erilaisia tapoja, millä voi tätä maailmaa rakentaa. Ei vaan se että kannan yksin vastuuta ja näin, vaan että saan siitä itsekin jotain.

Aino: Vaikka ei haluisi olla missään järjestössä tai missään sellaisessa toiminnassa mukana, voi silti tehdä yhteiskunnallista hyvää muillakin tavoilla. Esimerkiksi roska päivässä -kampanjaan osallistumalla tai olemalla aktiivinen ja kuuntelemalla läheisten huolia.

Lotta: Ootteko huomannu omassa kaveripiirissä, että siihen vastuun kantamiseen tulee malli aina kotoa. Onko mahdollista oppia semmoista vastuunkantamista ellei sitä ole kotona opittu, kun on nähty vanhemmat tekemässä aktiivisesti asioita, joilla haluaa muuttaa maailmaa omalta osaltaan.

Aino: Esimerkiksi monet ihmiset joilla ei oo ollu turvallisia kotioloja nuorena, on nyt vanhempana lähteny tekeen hyväntekeväisyystoimintaan, ja tukemaan nuorten terveyttä, hyvinvointia ja luomaan turvallista kasvua. Voi auttaa kehittämään sitä mikä on huonosti.

Emma: Vaikka joissakin perheissä ei näytetä sitä mallia, miten kannetaan vastuuta, meillä on kuitenkin netti, mistä pystyy oppimaan niin paljon, kun näkee esimerkiksi mitä julkkikset tekee asioiden puolesta. Pystyy oppimaan, jos perheessä ei ole opetettu sitä vastuunkantamista.

Nythän kirpparilla käyminen on kauhean muodikasta.”

Aino

Lotta: Tässä on ollu hyviä näkökulmia, ja aika lohdullista että tässä keskustelussa on välillä ollut semmosia äänenpainoja, että ollaan huolissaan siitä, mistä löytyy tulevaisuuden Suomen ja maailman rakentajat, kun perheessä ei välttämättä vanhemmat ole niin aktiivisia kuin menneinä vuosikymmeninä. Tämä on tosi tärkeä näkökulma.

Sanna: Kun mä oli koulussa, oli semmonen oppiaine kun kansalaistaito. Voisiko olla joku sen tyyppinen oppiaine edelleenkin, sekä koulussa että työelämässä. Se vois virkistää että lähdetään tekemää yhdessä jotain hyvää. Sen sijaan että työantaja maksaa meidät jonnekin konserttiin, miksi se ei voisi olla, että tehdään jotain tämän maan hyväksi. Vaikka kerran viikossa olisi tunti jotain yhdyskuntapalvelua.

Aino: Toisaalta olis hienoa myös yhdistää yhteiskunnan rakentamista ja vastuullista toimintaa.

Sanna: Se vois olla nimenomaan sellaista käytännönläheistä toimintaa, vaikka käydä vanhainkodissa työntelemässä vanhuksia päivälenkillä.

Emma: Sehän on ihan mahdollista, että esimerkiksi me ollaan opiskeltu tässä lähiaikoina erilaisia keinoja vaikuttaa. Me ollaan käyty tätä hyvinvointivaltiota läpi, esimerkiksi vanhustenhoitoa. Voisi olla todella kiva, jos käytäisiin katsomassa vanhuksia.

Lotta: Esimerkiksi jenkeissä se kuuluu osaksi opintoja, se on koulujen opetussuunnitelmassa. Tietty määrä sitä jonkinlaista vapaaehtoistyötä, ainakin jos haluaa päästä opinnoissa eteenpäin hyviin kouluihin.

Sanna: Se on kovin erilainen yhteiskunta. Siellähän pysyy laittamaan verovähennyksiin, jos tekee hyväntekeväisyydelle avustuksen. Kaiken kaikkiaan se on rakennettu eri tavalla.

Lotta: Niin siinä ei oo samanlaista hyvinvointiyhteiskuntaa siinä taustalla, kuin meillä. Viime aikoina oon huomannut miten tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä käsitellään monissa telkkarisarjoissa. Sillä tavoin tuodaan arvokeskustelua koteihin.

Sanna: Paljon jaetaan ruokaa kaupoista diakoniatyölle suoraan.

Emma: Siellähän on jo se, että ne lahjoittaa vanhentuvat ruuat, yhtään ruokaa ei mene roskiin, mikä on mun mielestä ihanaa. Vanhassa Raumassa on niin paljon ihmisiä joita käy sääliksi. Mietin aina että mitenköhän ne pärjää yleensäkin, ja varsinkin nyt korona aika, mulla on se sama tunne potenssiin 100.

Sanna: Luin joku aika sitten, Helsingistä joku kahvila oli itkua vääntämässä kun tuli korona ja miettivät että nyt menee konkkaan. Mutta sitten ihmiset kuitenkin tulivat ja miettivät mitä voisivat ostaa vielä, jotta voisivat pitää sen pystyssä. Upeeta lähimmäisten huomioon ottamista.

Emma: Mekin ollaan yritetty kahviloita ja ravintoloita tukea hakemalla mukaan ruokaa. Vaatekaupat tai koristekaupat tai tällaiset, niin niitä ei kyllä olla, koska ei mekään kaikkia pystytä tukemaan. Mutta se on tosi sääli, kun haluais pystyä.

Sanna: Jos jokainen laittaa oman kortensa kekoon, niin ei yhden perheen tarvitse ajatella että tukee kaikkia.

Kristityn vastuu yhteiskunnasta

Sanna: Pitäisikö ristittynä vielä jotenkin erilailla ajatella?

Emma: Mun mielestä se on jokaisen vastuu kantaa osansa yhteiskunnasta uskonnosta riippumatta.

Sanna: Se on kuitenkin Jumalan tahto että me huolehditaan toisistamme ja maailmasta.

”Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, mihin minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.”

jeremia 29:7

Sanna: Meillä kristittynä on Jumalan ohjeistus toimia maailman, maamme ja kotikaupungin parhaaksi.

Aino: Kultainen sääntökin on sitä, että kun saat yhteiskunnalta jotain niin annat myös yhteiskunnalle takaisin.

Emma: Hyvä pointti!

Lotta: Se onkin semmonen, mikä on tosi tärkeätä oppia! Eikä siinä oo mitään ihmeellistä, jos ihminen saa jotain niin mielellään antaa myös takaisin ja tekee jotain, eikä jää vain toimettomana olemaan.

Sanna: Se antaa itsellemme sisältöä, kun me päästään tekemään sellaista, mikä me koetaan tärkeäksi ja mielekkääksi. Se myöskin rakentaa itselle onnellista elämää.

Emma: Jos et anna yhteiskunnalle mitään, niin mä mietin, että jotkut ihmiset saattaa pitää yhteiskuntaa ja hyvinvointipalvelut itsestäänselvyytenä. Eikä välttämättä ymmärrä.

Lotta: Totta. Voi semmonen ajatus tulla, että ei hahmota sitä kokonaisuutta. Ja siksi olisikin tärkeää että on yhteiskuntaoppia tai kansalaistaitoja, että siellä käsitellään semmosia, että mistä se tulee se yhteinen potti mistä voidaan jakaa. Ei se vaan ilmestyi jostain.

Lotta: Mitä kristittyjen pitäis tehdä, niin en nää itse että kristittyjen erityisesti pitäisi. Meille on ohje annettu, että pitää tehdä hyvää, ja se näkymä on jotenkin yhteiskunnan rakenteissa, että on pitkään oltu kristitty valtio, jossa kristinusko on voimakkaasti läsnä. Meidän yhteiskuntarakenteeseen on luotu se systeemi, että kaikista kuuluu pitää hyvää huolta, ettei oo niin kuin vaikka jenkeissä, jossa jos sulla ei ole vakuutusta tai rahaa, et pääse sairaalahoitoon. Semmoinen huoli puuttuu meidän yhteiskunnasta.

Emma: Toi pistää miettimään, kuinka hyvin asiat meillä on täällä. Koska ei täällä tapahdu tollasta.

Lotta: Se on ihan totta. Olenkin huomannut tämän korona uutisoinnin aikana, että oikeasti aika monessa asiassa on paljon parannettavaa ja vielä monia semmoisia juttuja mitä meidänkin yhteiskunnassa voisi hyvinkin muuttua, vaikka aika moni asia kuitenkin on nyt jo ihan hyvin.

Sanna: Mietin tällä viikolla, kun tiistaina on suomalaisuuden päivä ja sunnuntaina kaatuneiden muistopäivä, mikä suomalaiselle on suomalaisuudessa se juttu. Ja turvallisuus on kyllä se juttu, täällä on turvallista elää, pidetään huolta ja jos tulee hätä, on järjestelmään rakennettu se apu, mikä just nousee kristinuskon arvoista.

Suomi maailman onnellisin valtio

Aino: Suomi on äänestetty viime vuonna maailman onnellisimmaksi valtioksi. Meidän pitää olla kiitollisia siitä että meillä on asiat niin hyvin, ja edistää sitä koska se ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Kaikkien pitää olla luomassa sitä turvallisuutta ja pitämässä sitä yllä.

Sanna: Ei oo automatiikkaa et se säilyy niin, vaan meidän täytyy huolehtia että täällä on turvallista jatkossakin.

Emma: Ja mun mielestä suomalaisten pitäis näyttää enemmän sitä, että me ollaan onnellisia. Kun me kävellään kaduilla, kaikki on niin masentuneita, ei puhuta mitään.

Sanna: Suomalaisen ilo on niin syvällä ettei se näy!

Lotta: On ollu näitä että suomalaiset odottaa että korona rajoituksista päästäisiin jo, että taas sais olla kauempana kuin puolentoista metrin päässä toisistaan.

”Mun mielestä sitä onnellisuutta pitäis jakaa muille. Ei se vaadi paljoa. Sä voit hymyillä jollekin vastaantulevalle kadulla ja se voi oikeasti pelastaa jonkun päivän.

Emma

Lotta: Totta! Joku on saattanut luopua vaikka itsemurhapäätöksestään, kun joku vastaan tullut ihminen onkin tervehtinyt tai kysynyt jotain paikkaa, niin se on jotenkin päässyt katkaisemaan sen oman mustan hetken, ja pienellä hymyllään voi olla tosi iso vaikutus.

Emma: Haluun mainita, että mikä on Suomessa äärettömän hieno juttu. Arvostan sitä tosi paljon. Nää leipäjonot! Koska se ei ole mikään itsestäänselvyys. Kunnioitan niitä jotka on ollut auttamassa, on lahjoittanut ruokaa, ollut jakamassa ruokaa. Ruoka on sellainen asia mitä joka ikiselle ihmiselle pitäisi olla tarpeeksi.

Lotta: Toki voi olla, että kestää ennen kuin mun haaveeseen päästän. Unelmoin siitä, että mitä jos me saataisiin joskus rakennettu sellainen Suomi, missä ei tulisi semmoista väliinputoamista että tarvitaan leipäjonot. Mutta nyt kun semmoista rakennetta ei ole, on tosi tärkeätä että yritykset lahjoittaa pilalle meneviä tuotteita sinne, että ne saadaan hyödynnettyä ja ettei mene roskiin, vaan tulee tosi tarpeeseen monessa perheessä. Seurakunnan diakoniatyö keräsi tässä muutama viikko sitten tölkkitalkoilla säilykeruokaa raumalaisia perheitä varten ja oli ihana huomata että myös raumalaisia hoivayrityksiä pisti oman sivukeräyksen pystyyn ja he keräsi ison joukon kanssa ruokaa jaettavaksi raumalaiselle perheelle.

Sanna: Raumalaiset äidit- Facebook ryhmässä joku oli leiponut munkkeja ja tehnyt pari kassia ylimääräisiä antaakseen perheille nämä lahjakas. Siellä oli munkkeja, ilmapalloja ja serpentiiniä ja ihan valtava juttu saattaa olla jollekin. Jokainen pystyy tommosia asioita tekemään!

Emma: Pari viikkoa sitten koululta lähetettiin sellaiset ruokakassit niille jotka tarvitsi ja halusi. Mun mielestä se on todella hieno juttu että ne annettiin, koska on varmasti perheitä kenellä ei on varaa. Autettiin siinä ja otettiin huomioon ettei ole enää kouluruokailua. Toivottavasti muissakin kaupungeissa tehtiin sitä.

Sanna: Yksityisiäkin yrityksiä oli jotka jakoi ruokaa tarvitseville.

Lotta: Summaisin tätä keskustelua: Mun mielestä me ollaan nyt kyllä kumottu sellaiset väitteet, että Suomi on jotenkin huonoissa käsissä.

”Mun mielestä voidaan olla aika luottavaisin mielin, että Suomessa on jatkossakin paljon sellaisia, jotka haluaa ajatella yhteistä hyvää ja haluaa kantaa vastuuta monella tavalla.”

Lotta

Emma: Samaa mieltä!

Sanna: Kiitoksia tästä keskustelusta, kun olette olleet mukana. Ensi viikkoon, silloin keitellään seuraavat sumpit!