Tässä jaksossa nuorisotyönohjaajat Mirta ja Anniina sekä isonen Sofia keskustelevat Halloweenin vietosta, henkimaailmasta, peloista ja muusta teemaan liittyvästä. Jaksossa keskustellaan siitä, että voiko kristitty viettää Halloweenia? Ja miten kauhu vaikuttaa meihin? 

Halloweenin merkitys meille

Keskustelua käydään halloweenin merkityksestä meille. Toisille halloweeniin liittyy vahvasti kuolleisiin yhteydessä oleminen ja toisille se on pelkkää hauskanpitoa ja hassuksi pukeutumista. 

Keskusteluun nousee myös erilaiset harrastukset, joita osa kristityistä ei voi harrastaa sen takia, koska niissä on eri uskonnollinen tausta. 

“Jotkut kristityt eivät suostu harrastamaan joogaa, koska he ajattelevat, että siihen liittyy joku uskonnollinen ajatus, mikä ei ole kristillinen.”

Mirta

Mirta nostaa esille myös kristillisen joogan. Miten kristillinen jooga sitten eroaa normaalista joogasta?

Mikä kauhussa kiehtoo? 

Mirta kertoo, että hän tykkää halloweenista, kaikesta kauhusta ja kauhukokemuksista. Sofia nauttii pimeästä ja kauhuleffoista. 

Mirta: Onks se sitä, että me eletään sellaisessa maailmassa, että meillä on jo kaikkea. 

Anniina: Kun saa elää rauhassa, eikä ole sotaa. 

Sofia: Ei tarvii metsästää itse ruokaansa. 

Anniina: Liian helppo elämä. 

Keskustelu lähtee rönsyilemään ja mietitään sitä, mitä hyötyä ja hyviä vinkkejä saa kauhuleffojen katsomisesta. Mirtan mökillä löytyy esimerkiksi kohta kaikki zombi hyökkäyksestä selviytymiseen vaadittavat asiat. 

Miten hyvä ja paha toimii keskuudessamme

Anniina avaa ajatuksiaan siitä, että meille on annettu järki olla tässä maailmassa, eikä meidän tarvitse tietää mistään muusta. Riittää se tieto, mitä Raamatusta puhutaan taivaasta. Meidän ei tarvitse sörkkiä muuta elämään. Jumala toimii hyvässä ja pahassa meidän keskuudessamme. 

Anniina kertoo ystävästä, joka työskentelee nuorten mielisairaanhoitajana ja hänen kokemuksensa on se, että he, jotka ovat pahan kanssa tekemisissä, eivät meinaa parantua. Nämä ihmiset näkevät sitä, miten paljon paha saa aikaan ihmisessä. Itse ei haluaisi olla sörkkimässä sinne pahan puolelle, eikä haluaisi tehdä siitä pahasta jotain hienoa ja kuorruttaa sitä hyvällä. 

Mirta kertoo tunnistaneensa sellaista itsessään, että kun riittävästi altistaa itsensä pahalle tai kauhulle, niin huomaa sen aiheuttavan pientä turtumista. Ne asiat, jotka jossain kohtaa ovat pelottaneet kauheasti, niin eivät välttämättä aiheuta enää samanlaista reaktiota. Joissain määrin ne asiat voivat jopa huvittaa. Mirta tunnistaa sen riskin, että kun tietyt asiat eivät enää tunnu miltään, niin jännityksen fiiliksiä pitää hakea voimakkaammista kokemuksia. Pitkällä aika välillä voi huomaamattaan turruttaa itsensä väärille asioille. 

Jakson lopuksi Mirta pohtii sitä, että tärkeää olisi löytää lähelleen sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voi puhua ja jakaa kokemuksia. Sellaisia ihmisiä, jotka tuntevat sut ja voivat kertoa, jos sä oot liian syvällä jossain. 

“Halloweenin kohdallakin kannattaa miettiä, että millä perusteella itse sitä juhlii.”

Anniina