Oli sateinen, kurainen ja synkkä talvipäivä.
Niitä talveen mahtui liian monta.

Kulkiessani kaupungilla kiersin sattumalta korttelin puolikkaan päinvastaista kautta kuin yleensä. Niinpä sitten tein yllättäen löydön.

Uloimmassa kulmassa oli kukkakauppa
ikkunat täynnä värikkäitä asetelmia
ryhmiteltyinä upeiksi kokonaisuuksiksi.

Jossain oli kevät,
jossain uusi kasvu pitkällä ja parhaassa kukassa, vaikka meillä kuraiset kadut.

Tältä Nooasta tuntui, kun kyyhkynen palasi öljypuun oksa nokassaan ja odottamisen aika päättyi!

Kätkössä, lamassa, syrjään vetäytyneenä oleva elämä murtaa kylmän, roudan ja talven.
Aavistus pääsiäisestä, uudesta elämästä, tulee todeksi.
Koko maailma luotiin uudestaan
pimeyden, kuoleman valta murtui
valo voitti kun
Kristus nousi kuolleista
kuolemalla kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi.

Aavistuksia tästä on näkyvissä
lyhyesti ja heikosti,
mutta se riittää toivottomuuden kokeneille.

Sakarja 7:12

Minä kylvän rauhaa ja menestystä. Viiniköynnös antaa hedelmänsä, maa tuottaa satonsa, ja taivas antaa sateensa.

Kaiken tämän minä lahjoitan.

Virsi 961

Laulan, koska herätit minut kuolemasta,
arkaan aamuhämärään yöstä ankarasta.

Laulan, koska tielle toit kadoksissa olleen, tyhjän merta soutaneen autoit rannikolleen.

Laulan, miltä tuntuu taas selvää leipää purra eikä enää milloinkaan menneisyyttä surra, millaista on tyynesti tyhjätasku olla, ilmaiseksi iloita Isän kartanolla.

Laulan särkymisestä vankiloiden seinän,
laulan sisään tulvimaan tuoksut kasteheinän.

Laulan, kuinka lämmin on palelleelle paita, laulan, laulan sumeisiin silmiin kukkamaita.

Laulan, kuinka havahtuu haavoittunut voimaan, korviin melun pieksämiin metsän laulan soimaan.

Laulan, kuinka hylkiö löytää hylkääjänsä, ujoin sormin tunnustaa uudet ystävänsä.

Laulan tyyntä mieltä
myös kuulla yöstä, tieltä toivottoman askeleet, kuulla tuskan kieltä.

Laulan armon laulua loppuun uupuneille.

Isän syli aina on auki tuhlareille.

Rajalla kulkija