Uskonkilvoituksen vaiheita ja siihen sidoksissa olevaa ajankulua voi hahmottaa usealla tavalla. Tässä on yksi versio monista.  Siinä saa avatuksi hiukan pintaa. Sen verran mitä tarvitseekin. Reitti ei ole kuitenkaan nousujohteinen. Vanhaan, kenties montakin kertaa elettyyn, palataan vielä monen monituista kertaa. Matka on pitkä, mutta se otetaan askel kerrallaan. Nyt ei ole luvassa ihan helppoa ajatusten virtaa  alkaneille “härkäviikoille”. Kaikki selittyy aikanaan. Niin uskon. Löydätkö näistä ajatuksista jotain omaasi?

Ajatukset, teksti ja virsi nousevat sunnuntain 16.1. aiheesta.

Aika kuluu,
ajan oloon tapahtuu
– sitten taas;
nyt on Jeesuksen aika

mitä tapahtuu,
mikä kuluu;
koska on aikaa Jeesukselle

kuuluu huonosti,
mikä on olo
–  tapahtuiko mitään;
oliko se aika Jeesukselle

ajan kuuluu kulua
kun nyt tapahtuisi edes jotain…

voi Jeesus

Minkä Herra on tehnyt, on kaikki perin hyvää.
Kaikki, mitä hän käskee, tapahtuu ajallaan.
Ei ole mieltä kysyä: “Mikä tämäkin on, ja mitä varten?”
Kaikki selittyy aikanaan.
Sir. 39:16–27, 32–35

On riemun aihe rajaton: kanssamme Herra kulkee.
Ken kaipaava ja köyhä on, sen armoonsa hän sulkee.
Käy Herra maan ja taivasten luo halvimmankin ihmisen ja saapuu veljeksemme.
Virsi 367:3

Rajalla kulkija