Tämä podcast on kuultavissa kokonaisuudessaan Kalliokamari YouTube-kanavalla.

00:00:00
Speaker 1: Tämä on Rauman seurakunnan nuorisotyön oman podcastin pilottijakso. Podcastissa puhutaan kaikesta nuorille tärkeistä, ajankohtaisista ja kiinnostavista aiheista sekä seurakunnan nuorisotyön ajankohtaisuuksista ja uskonasioista.

00:00:24
Speaker 1: Aloitetaan vaikka siitä et me ollaan nyt nauhoittamassa meidän ekaa podcastia, tää on tosi kiva juttu. Lähdetään liikkeelle vaikka siitä, ketä täällä meidän “studiossa” on mukana.

00:00:26
Speaker 2: Mä en kestä, tää on niin hauskaa! Me ollaan siis Kaltsun yläkerrassa, eli tää on meidän studio. Ketäs meitä tällä nyt on?

00:00:26
Speaker 3: Mä oon Aada.

00:00:26
Speaker 4: Ja mä oon Iida.

00:00:26
Speaker 2: Mahtavaa! Tää on varmasti jännittävää meistä kaikista, kun tää on kaikille eka kerta kun tehdään podcastia. Kui siistii.

00:00:26
Speaker 1: Kaikki meidän nuoret eivät ole ottaneet tätä podcastia ilolla vastaan ja isosilta kerättyjen palautteiden joukossa olikin kommentteja jotka myös kritisoivat podcast-ideaa.

00:00:26
Speaker 2: Toisin kuin jossain palautteessa epäiltiin, tätä ei ole tehty keräämään itselle “gloattia”, vaan tämä tuntui hauskalta idealta, mitä toivottavasti monen mielestä on mukava tehdä. Tämä ajatus lähti siitä, kun olimme nuorisotyön tiimin kanssa Jyväskylässä koulutuksessa ja takaisin paluu matkalla, keskusteltiin Mirtan kanssa takapenkillä podcast-ideoista.

00:00:26
Speaker 1: Niin ja mä muistan, että siinä samalla puhuttiin erittäin tärkeistä asioista, kuten auton osista. Puhuttiin siis siitä, mikä se osa on, jolla laitetaan vilkku päälle. Mä sanoin, että se on se sarvi…

00:00:26
Speaker 4: Sehän on se sarvi.

00:02:27
Speaker 1: Niin! Eikö olekin! Ja sitten Assi sano mulle vaan sillai että…

00:02:27
Speaker 2: Ei kun niin! Se oli viiksi! Mutta mistä se “tatti” tuli? Sanoitko sä sen?

00:02:27
Speaker 1: Ei kun mä sanoin “sarvi” ja sit sä sanoit, että “ei se oo mikään sarvi.” Ja sitten mä kysyin, no mikä se on. “No se on tatti”!

00:02:27
Speaker 3: Mulla ei ees oo autoo ja mä tiedän nää osat paremmin kun te.

00:02:27
Speaker 2: Mutta siinä naurettaessa tää ajatus lähti itämään.

00:03:04
Speaker 4: Mutta tää on oikeasti kivaa vaihtelua ja että nuorillekin on jotain.

00:03:04
Speaker 3: Ja kun me kuultiin tästä, me ihan räjähdettiin innosta siellä nuortenillassa.

00:03:04
Speaker 1: Ja mä annan enemmän painoarvoa sille palautteelle ja reaktioille, mitä saatiin kasvotusten nuortenillassa kuin viesteinä isoskoulutuksessa. Aidosti näytti siltä, että aika moni innostui. Ja mun mielestä tää ei toimiskaan jos nuoret ei innostuisi tästä. No, pitäiskö ohjata keskustelu takaisin siihen, mitä oltiin mietittykin tälle jaksolle? Eli vaikka syksy on jo pitkällä, niin palataan vielä hetkeksi viime kesään, jolloin rippikouluissa tehtiin valtakunnallinen tutkimus. Tutkimuksessa rippikoululaisille tehtiin kysely, jossa he saivat antaa oman mielipiteensä rippikouluista ja Assilla pitäisi olla meille Rauman alueella saadut vastaukset.

00:03:23
Speaker 2: Parhaat pisteet saatiin rippikoululaisilta koskien väittämää “Minun oli turvallista olla rippikoulussa”. Siinä 7 oli paras mahdollinen ja Rauma sai 6,5. Toinen kohta mistä Rauma sai hyvät pisteet kuului “sain olla rippikoulussa oma itseni” sekä “minun oli hyvä olla rippikoulussa”.

Toi, että rippikoulussa saan olla oma itseni, on täysin sama isostoiminnassa.

00:08:10
Speaker 3: Toi, että rippikoulussa saan olla oma itseni, on täysin sama isostoiminnassa.

00:08:10
Speaker 4: Ja jos sä koet olevas turvassa rippikoulussa, se tukee isoseksi lähtemistä. Sut hyväksytään siellä ja sut hyväksytään isoskoulutuksessa.

00:08:19
Speaker 3: Tänä vuonnahan tuli ennätysmäärä uusia isosia.

00:08:32
Speaker 2: Vastauksista ei saatu pelkästään huippupisteitä. Pienimmät pisteet saatiin väittämistä: “Uskon, että Jeesus on noussut kuolleista”. Tässä jakoa näkyy siinä, että työntekijät ovat kaikki vastanneet korkeimman pisteen mukaan, mutta nuorilla pisteet on huomattavasti pienemmät.

00:09:05
Speaker 3: Toisaalta vastaukset on hyvin todennäköisiä, kun puhutaan nuorista.

00:09:09
Speaker 1: Mä mustan opiskeluajoilta, Diakista, että siellä pohdittiin sellaista aihetta, voiko uskoontulo olla rippikoulun tavoitteena vetäjillä. Itsellä ainakin asiasta sellainen kokemus, että en itse 15-vuotiaana uskonut ja oman isän yritykset muuttaa mieltäni saivat vain haraamaan vastaan entistä tiukemmin.

00:10:25
Speaker 4: Mulla taas on ihan päinvastainen kokemus: mun oma isä on täysin sitä mieltä, että Jumalaa ei ole ja kaikki on selitettävissä tieteellä. Sitten taas mä olen sellainen, joka rakastaa käydä messuissa, lukea Raamattua kun tuntuu siltä ja meillä on iskän kanssa taisteluita siitä. Nykyään mä selitän isälle, että sunkin uskominen on ihan ok, mutta sitten taas mä uskon Jumalaan.

00:10:25
Speaker 2: Se on tosi hieno juttu, että säkään et vähättele sen toisen ajatuksia uskosta, vaikka ne on eri kuin sulla. Tai et pidä sitä jotenkin “huonompana”.

00:11:18
Speaker 3: Meilläkin on käyty tosi paljon keskusteluja kotona ja huomaa, että vanhemmat ei välttämättä tiedä mitä rippikoulu pitää sisällään. Se ei ole ainoastaan Raamatun lukemista vaan se on paljon muutakin.

00:11:18
Speaker 2: Palatakseni näihin palautteisiin, sillä on todella iso merkitys, että meillä on leireillä mukana teitä isosia. Tosiasia on, että vetäjien vaikutus leirillä yksin ei riitä, vaikka kyseessä olisi kuinka hyvä tyyppi.

00:11:22
Speaker 4: Tuli sellainen muisto viime kesältä mieleen, että meillä oli siellä “retriitti” jossa kaikkien piti olla ihan hiljaa ja siitä tulikin koko leiriä yhdistävä tekijä, kun kaikki vihasi sitä yhdessä yhtä paljon. Kaikki sanoi “tää on ihan tyhmää” ja “ei tämmöstä”. Se lisäsi keskustelua myös sellaisten ihmisten välillä jotka ei entuudestaan tunteneet toisiaan. Ja mäkin sain sitä kautta uuden kaverin.

00:13:27
Speaker 22: Ja sehän on ihan totta, että onnistumiset yhdessä parantavat ryhmän yhteishenkeä, mutta lisäksi se jos yhdessä selvitään yli jostain vastoinkäymisestä.

Isosten antamaa palautetta

00:13:31
Speaker 1: Tässä välissä meillä vaihtui kokoonpano täällä studiossa. Aada ja Iida lähtivät ja heidän tilalleen on tullut isoset Valtteri ja Jakke. Ja me vähän mietittiin sitä, että voitaisiin yhdessä pohtia vähän viime kesää ja siltä kertynytttä palautetta ripareilta. Ja kyselyitähän tehtiin kaksi: toinen oli valtakunnallinen rippikoulukysely ja toinen oli meidän seurakunnan oma, johon isoset saivat antaa tarkempaa palautetta.

00:19:47
Speaker 2: Jätetään siitä pois palaute ruoasta, koska siitä on tarkoitus tehdä oma jakso.

00:19:47
Speaker 5: Assin “Oliviakanaa”.

00:19:47
Speaker 2: Sen nimen pitäisi olla “Assin kanaa”.

00:20:34
Speaker 2: Palautteista nostettua: kiva leiri, liikaa draamaa… okei, mä en voi lukea näitä kaikkia…

00:23:19
Speaker 6: Aa! Ne on niitä mitä me keksittiin!

00:23:19
Speaker 1: Ylpeenä oikein julistamassa: mä oon tehny ton.

00:23:19
Speaker 6: Me ollaan tehty noi! (naurua)

00:23:19
Speaker 2: Täällä on yksittäisiä “toiveita” koskien kotkalaisia, ilmastointi Meriristiin 2020, Kiisi takaisin ja että iltaohjelmat ulkona oli ihan jees, varsinkin kuumalla kelillä. No, jos pojat muistelette menneitä leirejä niin mikä teidän mielestä on vaikuttanu siihen, että joku on kokenut olevansa turvallisella riparilla tai että oli superhauskaa?

00:23:19
Speaker 6: Mun yhdellä leirillä vaikutti paljon se, että kaikilla oli alusta asti hyvä asenne. Ensimmäisestä illasta alkaen koko porukka esim. lauloi kaikissa yhteislauluissa mukana.

00:23:19
Speaker 5: Ja se vaikuttaa myös miten hyvin porukka tuntee toisensa jo etukäteen. Jos ympärillä on jo entuudestaan tuttuja kavereita on helmpompi lähteä uusiin juttuihin mukaan.

00:23:19
Speaker 1: Mun mielestä se on aina hyvä merkki, jos leirin alussa on sellainen tunne että me ollaan oltu jo ikuisuus tällä leirillä… tai, ei se aina välttämättä oo hyvä asia. Riippuu siitä millä asenteella sen sanoo.

00:23:19
Speaker 2: Riippuu äänenpainosta. Mutta mahtava kuulla, että teillä pojat on molemmilla ollut hyvät leirit.

00:23:19
Speaker 1: Tuosta “leiridraamasta” mistä oli palautteissa maininta, tuli mieleen, että mun mielestäni hyvän leirin merkki ei ole se, että siellä ei käy mitään vastoinkäymisiä, vaan se että jos ja kun siellä tapahtuu jotain, päästäänkö me yhdessä yli siitä tapahtuneesta.

00:23:42
Speaker 2: Kiitos kaikille mukanaolijoille, tilatkaa Kalliokamarin kanava YouTubessa ja palataan ensi jaksossa! Laita ehdotuksia keskusteluaiheista kommenttikenttään tai Kalliokamarin Instagramin kautta.