On pitkäperjantain aamu. Pihan poikki astelee kaksi hahmoa. Mies ja alle kouluikäinen tyttö. Hänet on puettu lämpimästi. On vielä viileää. Kevät on myöhässä.
Miehellä on olkapään yli kiepautettuna vyyhti köyttä. He saapuvat suulin ovelle. Mies avaa oven ja tyttö pujahtaa sisään. Mies vilkaisee vielä päättäväisesti ympärilleen ja sulkee oven hiljaa perässään.
Mies on tytön isä. Hän ottaa narun olaltaan, vapauttaa köyttä muutaman metrin ja heittää sen pään kattotuolin yli. Sitten hän solmii tukevan solmun ja koittaa vielä että se pitää kunnolla. Toisen pään solmiminen tapahtuu samoin rituaalein. Isä on tarkkana että naru ei tule lähellekään lattiaa.
Sitten hän virittää laudan köyden varaan ja nostaa tytön varovasti istumaan. Molempien ilme on tarkkaavainen, hieman jännittynyt. Isä menee tytön taakse, vetää hänet kohti itseään, nostaa korkealle ja päästää irti.
Lyhyeksi hetkeksi kaikki pysähtyy. Liike, aika, maailma.
Sitten tyttö alkaa keinua. Suulissa. Pitkäperjantaina. On vain ilon loiste tytön silmissä ja isän onni ja ylpeys lapsestaan, rakkaimmastaan.
Eletään 40 -luvun loppupuolta. Olemme keskellä pula-aikaa. Olemme maaseudulla, jossa tapakulttuuri, yhtenäiskulttuuri, on tarkkaa, valvovaa ja tarvittaessa ankaraa.
Isän sydän ei kestä pitkäperjantain synkkyyttä ja sen sanoman säälimättömyyttä lapselle. Sellaista ei voi kuvata tai selittää pienelle ihmiselle järkeen käyvästi ja turvallisesti.
Miksi selittämättömän synkän surun tulisi tulla lapsen osaksi? Vielä ei ole sen aika. Ei vielä vuosiin. Kyllä elämän kierto tuo asiansa aikanaan esille suodattamattomana ja sälyttää taakat. Välillä jopa yli voimien menevät ja selitystä vaille jäävät taakat. Ne, jotka tulevat ilman lupaa ja murskaavat ja muuttavat. Niin on aina ollut. Poikkeuksia ei tule.
Nyt on lapsen aika. Ilon ja leikin aika niin, ettei se haasta tai riko voimassa olevia tapoja.
Pitkäperjantai on samalla hyvä perjantai.
Silloin maan ja taivaan välillä toteutui suurin tuska. Ristillä. Silloin maan ja taivaan välillä toteutui suuri ilo. Vapauden tunne ja kokemus. Keinuen. Ne ovat yhtä aikaa totta toisiaan pois sulkematta.
Kumpaakaan ei voi selittää, mutta niistä voi olla osallinen.
Pian on kukkien, kasvun ihmeen ja uuden elämän esiin murtautumisen juhla.
Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä! Ps. 118:24
Virsi 960
Maksettu on velkani mun, ylistys olkoon Ristiinnaulitun.
Henkesi on voimani mun. Ylistys olkoon Ristiinnaulitun.
Luonasi on kotini mun. Ylistys olkoon Ristiinnaulitun.
Vapahtajamme Jeesus. Pitkäperjantai on ohi.
Kiitos, että johdatit meidät surusta pääsiäisaamun iloon.
Me emme ymmärrä kuolemaa. Se tuntuu vieraalta ja pelottavalta.
Kiitos, että sinä nousit kuolleista.
Kiitos, että sinä elät ja olet luvannut olla kanssamme joka päivä.
Kiitos, että eläessämme ja kuollessamme saamme olla sinun sylissäsi.
Me ylistämme sinua nyt ja ikuisesti. Aamen.
Omistettu Ritvalle ja Einarille.
Rajalla kulkija