Podcast Jakso #7 Sananvapaudesta

Kuva: Unpslash, kuvaaja Michael Dziedzic

Keskustelemassa Mirta Martin, Sanna Laukkanen ja Mika Nuutinen.

Tämän podcastin aiheena on sanavapaus. Keskustelun aluksi pureuduttiin kysymyksiin:

Mitä tässä maailmassa uskaltaa sanoa ja saa sanoa ja mitä mieltä keskustelijat ovat aiheesta.

Aiheen pohjana ovat mediassa lähiaikoina esiin tulleet poliitikkojen mielipidekirjoitukset ja näyttelijöiden vanhat sketsit, joiden aihepiirit eivät sovi nykyajan käsityksiin. Mediassa on mietitty, pitäisikö ne tulkita vihapuheeksi, sortamiseksi tai sisältävätkö ne jotain ihmisryhmiä loukkaavia mielipiteitä.

Kansanedustaja Päivi Räsäsen 15 vuotta vanha teksti on nostettu uudelleen esille poliisitutkinnan myötä. Tutkinnassa selvitetään täyttääkö tekstin sisältö rikoksen tuntomerkit.

Helsingin Sanomat 20.11.2019: Raamattusiteeraus voi olla rikos, ei pyhien kirjojen varjolla saa loukata toisen ihmisarvoa- kirjoitus oli yksi keskustelun herättäjistä.

Kyllästyminen on kaikkien keskustelijoiden mielipide kysyttäessä, mitä he ajattelevat tästä sananvapaus ja sanojen tulkinta -aiheesta. Media on tänä päivänä ollut niin täynnä tätä asiaa ettei sitä enää jaksa seurata. Keskustelijoiden mielestä, ei tiedä enää mitä uskaltaa sanoa kun kaikki voidaan tulkita täysin päinvastaisella tavalla.

Esimerkkinä huumori. Se kapenee pieneen, kun kaikki mitä sanotaan voidaan tulkita väärin. Tai kaikesta voidaan loukkaantua. Mietittiin, että tämä on enemmän amerikkalainen ilmiö, joka on nyt tullut Suomeenkin.

Keskustelussa palattiin Päivi Räsäsen asiaan. Helsingin Sanomissa toimittaja oli kirjoittanut Raamatun ja Päivi Räsäsen mielipiteen olevan se, että homot pitäisi tappaa. Tämä otsikko oli myöhemmin muutettu nettiversiossa lievempään muotoon. Keskustelijat ihmettelevät sitä, että HS väittää olevansa totuusmedia mutta toimittaja ei itse ole ottanut riittävästi selvää Raamatun mielipiteestä. Raamattu on kuitenkin Suomessa helposti saatavilla oleva kirja. Ihmettely jatkuu, että tässähän toimittaja väittää, että Räsäsen puheessa riisutaan ihmisyyttä ja kiihotetaan kansanryhmää vastaan.  Keskustelijoiden mielestä toimittaja itse syyllistyy samaan mistä syyttää Päivi Räsästä, kiihottamista kristittyjä vastaan.

Nostettiin esille mediasta myös toinen näkökulma, jossa Päivi Räsäsen oikeutta omaan mielipiteeseen puolustettiin.  Häntä puolustamassa oli niin tavallisia kansalaisia, poliitikkoja, ateisteja kuin homouteen myönteisesti suhtautuvia henkilöitä.

Keskusteltiin siitä, että toisaalta eletään aikaa jolloin ollaan todella suvaitsevaisia mutta silti suvaitaan vain tietynsuuntainen mielipide. Tästä esimerkkinä on se, ettei HS ole suvainnut julkaista Päivi Räsäsen vastinetta lehdessään vaikka televisiomainoksessa hehkuttavat olevansa sananvapauden asialla. ”HS ei salli aitoa keskustelua eri tavalla ajattelevien kanssa vaan tärkeimpänä on ajaa omaa asiaa ja mielipidettä”, toteavat Sanna ja Mika.

Mietittiin, onko medialle tärkeintä se, että ihmiset kiinnostuvat lukemaan juttuja jotka on kirjoitettu kärjistäen. Se kiinnostaa ihmisiä enemmän ja sen avulla saa paljon lukijoita omiin teksteihin. Näin kasvattaa omaa rahallista arvoaan. Puhuuko tässä vain raha ja sen tuoma menestys? Sanna ja Mika pohtivat myös, että medialla voi olla rahan lisäksi agendana ”kansan valistaminen” tiettyihin mielipiteisiin.

Mirta kysyi, onko Sannalle ja Mikalle tullut tilanteita jolloin itse on joutunut miettimään sanomisiansa. Mika kertoi oman lähipiirinsä olevan sellaisia joiden kanssa voi puhua avoimesti miettimättä liikaa sanomisiansa. Sanna pohti että kaikessa täytyisi miettiä ettei tahallaan loukkaa ketään ja kristittynä olo kapenee. Omia valintoja ja mielipiteitä täytyy perustella entistä enemmän.

Tällaisten kohujen myötä tulee aina enemmän mieleen se, mitä voi sanoa. Jos joku kuuntelee tätä haastattelua kymmenen vuoden päästä, onko tässäkin kuuntelijan mielestä vihapuhetta, miettii Sanna.

Mirta kertoi huomanneensa, että hän käyttää työviesteihin monta minuuttia kun miettii ettei sitä voisi ymmärtää väärin tai loukkaantua siitä. Mietittiin, ettei viestissä näe eleitä ja ilmeitä eikä äänenpainoja. Se voi vaikuttaa, että tulkitsee toisen ihmisen viestin liian negatiivisesti, esimerkiksi ”Hoiditko sen homman?”. Tutulta ihmiseltä viesti voi tarkoittaa kuin se olisi huolimaton kysymys, mutta vieraammalta vihaiselta tiuskaisulta.

Sanna palaa vielä otsikkoon (Helsingin Sanomat 20.11. Raamattusiteeraus voi olla rikos, ei pyhien kirjojen varjolla saa loukata toisen ihmisarvoa); ”Koko länsimainen ihmisarvokäsitys perustuu Raamattuun, eihän sellaista ihmisarvokäsitystä olisikaan ilman Raamattua. Jeesuksen toiminnasta nousee käsitys jokaisen ihmisen arvokkuudesta.”

Miten paljon luotatte siihen, mitä mediasta voi lukea, oli Mirtan seuraava kysymys. Mika miettii, että on alkanut heräillä siihen ettei pidä totuutena kaikkea mitä mediasta lukee ja kuulee. Molemmat kannattavat faktojen tarkistamista ja asioiden tutkimista. Toisaalta on vaikea tietää, mitä kannattaa lukea ja mihin voi luottaa. Mietittiin missä puhuu raha ja missä oikeat faktat.

Lopuksi mietittiin, mikä olisi paras tilanne sananvapauden kannalta kymmenen vuoden päästä. Mirta mietti, että ne ihmiset, jotka edustavat valtaosaa ihmisistä, saisivat äänensä kuuluviin. Mediassa ei olisi enää pelkästään mielipiteissään ääripäitä edustavien kommentteja vaan ne keskiverrot saisivat äänensä kuuluviin. Tähän kommenttiin oli Sannan ja Mikan helppo yhtyä.