Nyt jos malttaisin, jättäisin äitimyytin pönkittämisen ja kritisoinnin.

Nyt jos malttaisin, jättäisin kajoamatta koko aiheeseen.

Nyt jos malttaisin, antaisin äidin olla.

Rauhassa. 

Edes kerran äitienpäivänä.

Mutta kun en pysty, haluu, jaksa enkä viitti.

On sen verran monitasoinen ja haastava aihe.

Ulottuvuus.

Äidin edessä olen aika suojaton

ja aika moni kanssani, arvaan.

Kiemurreluttaa. Vitkutan vielä vähän.

Jos vaan kiertäisin aiheen myötäpäivään ja lipputangon vastapäivään,

puhuisin vaan päivän kirkollisesta aiheesta, rukouksesta,

sillai falskisti ja inan tunteikkaasti

tai jos jättäisin koko reagoinnin lukijalle…

Oisko se hyvä?

Ai ei ois!

No sitten mä kerron.

Mä vietän äitienpäivää joka päivä,

epä institutionaalisesti koska.

Rituaalit on kaksijakoisia,

toiset kantaa, toiset kauhistaa

ja toiset molempia jopa samanaikaisesti

Kun jaan ison asian pienempiin osiin, se on helpompi käsitellä

Perinteitä vastaan ei kannata pullikoida,

niiden kanssa eletään,

välillä vaivaisesti ja välillä voimaa saaden

Olen tohkeissani ja liikuttunut vuoden aikana kohtaamistani äideistä.

Äitiys ei ole minulle pelkästään biologinen asia.

Se on suhtautumistapa, asenne ja kyky olla

toisten, itsen ja ympäristön kanssa. Myös Jumalan edessä.

Keskeneräisenä.

Se on olemuksellista.

Koko hieno kaupunkimme on täynnä äitejä ja äidin kaltaisia olentoja.

He ovat levittäytyneet lähes joka paikkaan,

työpaikoille, rannoille, merelle ja metsiin sekä koteihin ja harrastuspaikoille,

kaikkialle missä ihmisen heimo liikkuu ja on.

Äidin vaikutus on lyhyt- ja pitkäkestoista, 

joskus säröistä ja kipua tuottavaakin.

Eli aitoa.

Tiivistän ajatukseni yhteen kuvaan, tilanteeseen ja kokemukseen.

Olin erään ryhmän kanssa katsomassa Lukon kotiottelua,

siitä on viisi-kuusi vuotta aikaa.

Ostimme ystäväni kanssa lapsille yhteisen Lukon fanilipun 1. erätauolla.

Sen käyttö oli helppo ohjeistaa. Käytetään vain kun peli on poikki.

Miten kävi ?

Toisen erän loppupuolella lapset tuskin saivat lippua näppeihinsä.

Se kiersi äidiltä äidille. Hymyileville äideille.

Onnellisille.

He olivat osa katsomon väkeä ja halusivat näyttää sen.

Siinä sopivasti äitimyyttiä korville.

Äiti on ihminen,

ihminen haluaa, osaa, tahtoo ja kykenee

omasta puolestaan,

itsensä puolesta.

Mutta taistelee joukkueen eteen.

Alla Jeesuksen sanoja Luukkaan evankeliumin luvusta 11

Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.

Virsi 916:3,4

Teet kaikessa, oi Täydellinen, työtä, ja totuus täysi on vain sinussa.

Siis näytä meille, että joku toinen voi sinuun toisin silmin katsoa.

Oi Kolminaisuus, kuvanasi täällä suo meidän taivastasi heijastaa

ja kasvaa kaltaisuuteen Kristuksemme, näin rakastaa myös toisin uskovaa.

Rukoilkaamme.

Taivaallinen Isämme,

sinä olet luvannut kuulla rukouksemme.

Anna meille rukouksen Henki,

niin ettemme vain puhuisi

vaan myös kuuntelisimme,

mitä sinä tahdot meille sanoa.

Aamen.

PS, Ne äidit ja lapset olivat maahanmuuttajia.

Ihan samaa maata kuin me muutkin.

Kaikki olemme eri tavoin ja eri syistä Raumalle päätyneitä.

Olemme saman lipun alla.

Rajalla kulkija