Vaikka toukokuun alusta elokuuhun saakka olisi jatkuva helle, ei välttämättä ole kesä. Lämpömittarin lukemat ja vuorokauden keskilämpötila eivät ole kaikki. Ne kattavat ehkä 200 astetta 360 asteen kehällä. Yli puolet sentään! Kesä on paikallinen. Eteläisellä pallonpuoliskolla on pian keskitalvi. Sydneyläisellä bussipysäkillä  voi nähdä kesäkuisena arki aamuna 2 henkilöä. Toisella on shortsit ja t-paita, toisella lampaannahasta tehdyt tossut, farkut, talvitakki ja pipo. Heillä on yhdistävä tekijä. Matkalippu. Sekin voi olla useammanlainen. Iltapäivällä on sitten jo 16 astetta lämmintä. Kesä tulee talven keskelle. Joululaulu elää! Vaatekerrokset lähtevät siltä, jolla kerroksia on.

Lämpö ja valo on myös sisäinen asia. Lapsuuden kesät olivat huolettomia, aurinkoisia. Totuus on tietysti toinen. Sisäinen armahdusmekanismimme tekee hyvää työtä uskollisesti ja uupumatta. Lapsuuden taivaalta pilvet pysyvät aina visusti poissa. Keli voi jopa parantua entisestään vuosikymmenien jälkeen. Teltta- ja kalastusretki Taivassaloon 13 vuotiaana ikätovereiden kanssa oli sateisen viikon ja vuotavan teltan jälkeenkin ihan leppoisaa. Ajan päästä. Siihen tarvittiin kolea ja tuulinen ampumaleiri Niinisalossa loppusyksystä 7 vuotta myöhemmin ilman telttamajoitusta. Kun muonituskin ontui aikataulultaan, oli kesä kaukana joka suuntaan. Poissa. Poissa hytisten.

Kesä on lupa ja lupaus, odotettu ystävä. Se tulee ja tuo mahdollisuuden väljempään ajankäyttöön loman, vapaan, matkaamisen, harrastusten, ystävien kanssa. Perheen seurassa. Mutta myös muistutus kirvelevistä haavoista ja epäonnistumisista. Yksinäisyyden potemisesta. Kisällin osa elämässä saa harvoin osakseen muiden kadehdintaa. Tyhjä tila täyttyy aina jollakin. Valitsi tai ei. Täyttäjätarjokkaita on viljalti.

Meillä on lämpimien maiden asukkaisiin verraten vuodenaikojen vaihtelun rikkaus, suoranainen siunaus. Elämä jaksottuu luonnon kierron vastaansaamattomuuden vuoksi. Montakohan vuodenaikaa meillä oikeasti on, tai välivuodenaikaa? Nekin varmasti vaihtelevat alueittain, säävyöhykkeiden mukaan kovastikin. Joku on tietysti sen tutkinut perin pohjin. Toivottavasti. Jos ei, nyt olisi jo korkea aika. Välineet siihen on.

Pohjoisessa Suomessa on suuret, voimakkaat sää- ja vuodenaikamuutokset. Etelässä pitäisi olla “kaikki paremmin”, keleissä on kaikkea kaikille. Tosin lyhyen tovin kerrallaan. Sää ei ole tilaustuote. Reipas pakkanen vai nuhjuinen, harmaa, viikkoja kestävä kaamos. Kaamos on etelässä, ei pohjoisessa.

Suuri suru tai vakava vastoinkäyminen tuo talven kesään. Ilo, aistit jähmettyvät ja surkastuvat. Elämä kituuttaa pikku liekillä. Kenties vuosikymmeniä. Jopa lopullisesti. Merkitys ja mielekkyys hautautuvat ja nousevat aikanaan uudenlaisena. Uusi voi olla entiseen verrattuna pieni ja kova, katkera tai kivulla avartunut, makeankirpeä.

Kesä on korvien välissä.

Ei, en aio sanoa “ikikesästä” juuri mitään. Ehkä tämän. Kesä on myös unelma, nimi jollekin mille ei ole sanoja. Tai yksinoikeutta. Kesä on rajaton. Luotaamaton.

Rajalla kulkija toivottaa savolaisen autopeltisepän sanoin: “Hyvvee lommoo”.