Rajalla kulkija: Keväästä kesään

Kohtaus 1

Alussa oli, miten se meni… vaihtoehtoja on paljon. Ensin tulee mieleen Johanneksen evankeliumin alku, Sana. Alussa oli Sana. ‘Alussa’, on myös maamme historiaa valottaneen trilogian alkusanat. Alussa oli Suo, Kuokka ja Jussi.

Eräänä tiistaina toukokuussa historiaa kirjoitettiin taas uudelleen. Paikallisesti ja pienelle joukolle tutuksi tullen. Silloin alkukolmikon muodostivat Pyhän Ristin kirkko, Kasitie ja bussi. Kirkko oli lähtö- ja päätepiste, ensimmäinen pysähtymispaikka ja kääntöpiste. Taivassalossa on myös Pyhän Ristin kirkko. Saimme oivan opastuksen perinteitä tiukkuvaan, viehättävään ja puhuttelevaan  pyhättöön sekä sen rakentaneiden ihmisten vaiheisiin.

Kevät heleänä. Koivut ovat alkukeväästä vain vähän aikaa tässä vihreän sävyssään. Maanviljelijät kiireisinä pelloillaan. Peruna on jo saanut paikoitellen suojakseen valkoisen hunnun. 60 hengen pyhiinvaellus Taivassalon kautta Iniöön oli juuri niin hieno kun voi ajatella, sää mukaan lukien. Teimme matkaa historiaan, kristillisille juurillemme ja sen vaiheisiin Lounais-Suomessa.

ruskea takki henkarissa, jota roikotetaan ilmassa

Kohtaus 2

Kesäkuussa olin hankkimassa uutta takkia kaverin kanssa Raumalla. Kriteerinä kaksi ominaisuutta, pittää tuulta ja henkittää.

Kahdessa myymälässä oli hyvä palvelu mutta ei sopivaa takkia. Kolmannessa oli takki mutta huono palvelu. Ero palvelussa oli merkittävä.  Mies kaupassa, jopa kaksi miestä, oli liikaa asiakaspalvelussa olleille. Tältä naisista varmaan tuntuu olla esimerkiksi autohuollossa tai rautakaupassa asiakkaana. Tai on joskus tuntunut. 

Tasa-arvo etenee kovaa vauhtia. Sukupuolen perusteella väheksyminen on aika lapsellista. On se ärsyttävääkin. Asioissa on monta puolta. Yleensä raumalaisia liikkeitä voi suositella varauksettomasti ystäville, tuttaville ja vierailijoille. Nyt emmityttää. Toivotaan että tämä oli poikkeus myös tässä liikkeessä. Ja varmaan oli.

Mitä ei se että ei se sitä ei kuta ei se sitä ei että ei se että ei ole.

Tuntematon maanviljelijä

Kohtaus 3

Ranskassa on kysymyssana Qu’est-ce gue c’est?  eli  sanatarkasti ”mikä se on joka se on”. Veikko Huovinen, viisas velmu, on kääntänyt sen muotoon ”keskösekö”. Eräs lounaissuomalainen maatalousyrittäjä on päässyt vielä lähemmäs sanan sielua, tietämättään. Muistaakseni ranska ei ollut hänelle tuttu millään muotoa. Seuraava on siis ”ulkoistettua oivallusta”.

Joku kuulee jonkin lauseen tai sananparren ja käsittää asian omalla tavallaan. Minulla tämä ajatus on pyörinyt mielessä vuosikymmeniä. Ainoa sanan käyttöönottoa rajaava seikka on lausumisessa. Tavallisten leukojen liikuntanopeus kun ei yllä todellisen vaikutus-tehokäyrän alarekisteriä korkeammalle.

Hän lausui sanan näin litteroituna: Mitä ei se että ei se sitä ei kuta ei se sitä ei että ei se että ei ole. Tosi nopeasti lausuttuna ”Miteiseteissiteiskuteissiteteiseteiole”. Aika paljon empimistä ja tälle maankolkalle ominaista eitä siellä kysymyksessä on. Kysymyshän tuo on kuin onkin. Vielä en ole päässyt täysin perille mitä kaikkea siinä kysytään.

Rajalla kulkija toivottaa muille kulkijoille Hyvää kesää ja virkistäviä hetkiä Suomen suvessa.

koivunlehdet ilta-aurinkoa vasten