Suolaa haavoihin
ja viinaa tyhjyyteen
Bulevardilla kerran
se taisi mennä niin

on kirkko tyhjä aivan
Pohjola siellä soi
musiikin kätköön kaivan
jotain – se on niin kuin aamun koi

Haurasta ja kaunista
on päivä jokaisen
olemme sille sokeita
vain toiset näkee sen

pullaa haavoihin
ja teetä tyhjyyteen
Bulevardilla kerran
se taisi mennä niin

kun sielustaan on järkkynyt
vammaansa kantaen
jatkaa tiellä eteenpäin
toisia auttaen:

on ensin ollut rakkaus
se avaa silmät nii
et loppuu pään seinään hakkaus
menee haavat kii

rakkautta haavoihin
hellyyttä tyhjyyteen
elämässä kerran
se taisi mennä niin

Mut täytyy joskus varmistaa
olenko entinen
vai kokenut muutoksen:
olen keskeneräinen

sellaisena elää saan
ja viisautta se on
ilman vaivaa ollenkaan
kulkea on mahdoton

mirhaa haavoihin
täyteys tyhjyyteen
tulevaisuudessa kerran
se taitaa mennä niin

Rajalla kulkija