Minulla on halu ja pyrkimys hakeutua asioiden rajapinnoille, on ollut tiedostamattani pitkään ja oivalluksen jälkeen tarmokkaammin. Rajalla näkee moneen suuntaan eikä välttämättä yhteenkään selkeästi. Se on eräs seuraus elämäni elämän ominaisuuksista. Valittu näkökulma ratkaisee sanoitusta. Jos sitä “lakia” rikkoo, syntyy kenties oivallus “hengenheimolaisuudesta” jonkun toisen kanssa.

Rajalla asiat näyttävät toisilta kuin totutun ja turvallisen myötä. Siinä näkee myös omaa rajallisuuttaan ja miten kaikesta huolimatta on sidottu monin ennakkoluulon sitein. Pääseekö niistä vapaaksi, on eri asia kuin huomata ne ja edes yrittää tehdä asialle jotain.

Oman keskeneräisyyden myötä alkaa toivoa, että olisi joku toinenkin etsijä, joka puhuisi “heimoni kieltä” tai uskaltaisi yrittää viittoa yhteisen kielen löytämiseksi. Voin siis opetella vastavuoroisesti toisen käsitteistöä. Ja vaikka yhteistä kieltä ei löytyisikään, on kokemus toisesta tai toisista, joilla on sama tavoite jo elon merkki.

Nyt tullaan toiseen isoon asiaan, joka näkyy kirjoituksissa. Se on muukalaisuus.

Olemme vieraita ja muukalaisia jollain tiedostamallamme elämän tasolla. Syvemmällä sielussa me kaikki olemme. Muukalaisia. Oma reagointi erilaisuuteen, toisenlaisuuteen, kertoo omista arvoistani paljon. Jos en tunnista mitenkään omaa penseyttä erilaisuutta ja erilaisia kohtaan, on elämä vaarassa muuttua ulkokultaiseksi. Rajalla ollaan siis muukalaisia. Raja on ei-kenenkään maata. Haastavaa ja pelottavaa mutta ehdottomasti paljon antavaa.

Siksi “Rajalla kulkija” on laajasti tekstien lähestymiskulmia ja ideaa hahmottava termi.

Rajalla kulkijan blogeissa on kirjoitelmia joko tulevan tai edellisen sunnuntain kirkollisesta aiheesta. Mukana on katkelma sunnuntain 8 mahdollisesta tekstistä sekä valinta päivän virsistä tai ainakin säkeistö jostakin niistä.

Blogiin on tulossa myös 4-osainen lyhyt Rauman historian kurssi aikuisille. Tarinat alkavat 1500-luvulta ja ulottuvat 1800-luvulle saakka. Katselukulma on maanläheinen ja vankan nelijalkainen. Perspektiiviksi on valikoitunut kirkonrottien kokemukset kaupungissamme satojen vuosien aikana. Seikkailuja julkaistaan kevään mittaan kerran kuussa.

Kuvittajina on kaksi raumalaista nuorta aikuista. Siinä on samalla kaksi uutta näkökulmaa aiheeseen. Se on asiaan kuuluvaa disharmoniaa. Jokainen näkee, kokee ja ilmaisee suhdettaan ympäristöön omalla persoonallisella tavallaan. Ei ole yhtä oikeaa tapaa. Omaa näkemystä on hyvä pitää esillä ja vaalia. Se on tärkeä osa ”pointillista maalausta”, joka hahmottuu kauempaa.

Minulla ei ole aavistustakaan näkeekö kukaan mitään kuvaa missään vaiheessa, en ole itsestänikään varma liittyvätkö näkemykset yhteen jonkin kanssa. Katsellessa kuitenkin tapahtuu monenlaista.

Keskeneräisyys kannattaa. Ja matkanteko.

Vaellusterveisin, tai ainakin terveisin.

Olli Kaukonen